Musta Smaragdi osa 1

[Knuckles]

Ettei tämä olisi vaikea lukuinen julkaisen tarinaani luku kerrallaan, malttakaa siis mielenne sillä työstän tämän valmiiksi. (Aivan kuin tämä olisi jymymenestys... mutta saahan sitä uneksia.)
Joten pitemmittä puheitta...

Musta Smaragdi
Osa I.

Prologi

Luotettavuus, vastuuntunto, kunnia, voima ja taito... ne tekevät minusta sen mikä olen. En ikinä tule kyllästymään tähän kirkkaan vihreään valoon, joka loistaa tästä yhdestä lukuisista maailman ihmeistä. Se on voima joka voi tuhota maailman tai pelastaa sen, se ei saa joutua vääriin käsiin... siksi minä olen täällä. Se on Mestari Smaragdi ja minä olen sen vartija, ainoa joka selvisi kansani tuhosta... Knuckles the Echidna.

Luku 1. Muistoja

Avaruusasema ARK... ratkaiseva taistelu.
- Shadow! Tee siitä selvää!
Sonic huusi Shadowlle, joka oli valmiina antamaan Bioliskolle armon iskun.
-Täältä tullaan, hirvitys!
Shadow kiihdytti vauhtiaan syöksyessään avaruuden halki kohti Bioliskoa, Knucklesin rätisevä ääni kuului radiosta hoputtaen
- Sonic! Shadow! Teillä on vain muutama minuutti aikaa, vauhtia!
Shadow osuu Bioliskoon, joka heikossa kunnossaan on todella haavoittuva. Sonic ja Shadow kiitevät molemmat kohti sitä, juuri ennen törmäystä he käynnistävät kaaos kontrollin, joka hävittää Bioliskon olemattomiin...
Knuckles, Tails, Dr. Eggman, Amy ja Rouge odottavat hengitystään pidättäen sisällä ARKissa, kun ovi avautuu ja Sonic astuu sisään.
- Missä on Shadow?
Rouge kysyy hiljaa Sonicilta, joka pysyy vaiti ja ojentaa Rougelle Shadowin käyttämän rannekkeen. Kaikki ovat hiljaa... Knuckles erkanee surullisesta joukosta ja asettuu ikkunan eteen tuijottaen pimeyteen.
- *Hm, sinne jäi yksi joka taisteli niin raivoisasti maailman puolesta.*
Hän ajattelee ja havahtuu kun kuulee korkokengistä kantautuvan kopinan...
- No, mitä sinä aiot seuraavaksi Rouge? Lähdetkö jahtaamaan niitä jalokiviä joita rakastat niin paljon?
Hän kysyy kun lepakon hahmo ilmestyy hänen vierelleen.
- En... liian paljon työtä liian vähällä palkalla.
Rouge vastaa ja kääntyy katsomaan muualle vaimea hymy kasvoillaan.
- Sitäpaitsi, minulla on jotain parempaa mielessäni kuin jalokivet juuri nyt.
Hän jatkaa ja Knuckles vastaa hymyillen.
- Jos sinä niin sanot.
Ja kukaan ei sano enään mitään.
Siinä on taas yksi seikkailu jota Knuckles ei voi unohtaa, mutta jonka hän haluaisi. Hän avaa silmänsä ja kääntyy katsomaan Mestari Smaragdia, joka yhä loistaa kirkkaasti. Siitä asti kun Eggman ensimmäisen kerran sattumalta törmäsi Leijuvaan Saareen, on hän aina yrittänyt varastaa Mestari Smaragdin tilaisuuden tullen... viime kertainen yritys otti lujille sillä hänellä oli apuri joka oli erikoistunut jalokivien jäljitykseen ja varastamiseen, Rouge the Bat.
- Hän todella taisi pitää sinusta.
Knuckles toteaa katsellessaan suurta Smaragdia. Toisaalta... ei Rougea voinut syyttää ihastuksestaan, jotkut antaisivat mitävain jos saisivat edes vilkaista tätä ihmettä. Knuckles nousi seisomaan ja käveli alttarille kohoavan pitkän portaikon ylimmällä askelmalle.
- Rouge oli veroiseni vastustaja...
Knuckles puhuu itsekseen. Ne kerrat jotka hän otti yhteen Rougen kanssa olivat tukalia ja päättyivät ratkaisematta, Knuckles jopa pelasti hänen henkensä... kerran... kun Rouge lähestyi Knucklesia kamppailun päätteeksi tämä menetti tasapainonsa ja putosi kohti laavaa. Hetken mielijohteesta Knuckles syöksyi hänen peräänsä ja sai otteen tämän kädestä vetäen hänet takaisin tasanteelle.
- Pidä näppisi kurissa! Älä koske minuun!
Rouge oli kivahtanut hetken hiljaisuuden jälkeen ja päästi irti Knucklesin kädestä kuin se olisi ollut myrkytetty.
- Tuoko on sinun tapasi kiittää henkilöä joka juuri pelasti henkesi?
Knuckles oli kysynyt kyllästyneenä.
- Pelasti henkeni!? Älä edes kuvittele että olen sinulle henkeni velkaa! Sinä vain halusit pidellä minua kädestä, etkö niin? Siksi pelastit minut. Oletpa ovela...
Rouge vastasi hymyillen ivallisesti.
- Tämä ei ole vitsi... Ajattele mitä haluat. Minä pelastin Mestari Smaragdia.
Knuckles oli sanonut puolustukseksi, joka piti osittain paikkansa.
- Mitä tahansa sanotkin, se kuulostaa hullulta.
Rouge vastasi tuskastuneesti ja heitti kaikki keräämänsä Mestari Smaragdin kappaleet Knucklesin jalkoihin.
- Huh!?
Knuckles oli ihmetellyt ja saanut vastauksen...
- Hyvä on, saat ne... ne haisevat, kuten nokkasiilitkin.
...
- Jos todella ajattelit noin niin sinun olisi pitänyt antaa ne takaisin jo kauan sitten.
Knuckles totesi ja korjasi Mestari Smaragdin koko loistoonsa.
- Viimeinkin.
Hän oli todennut ja kääntynyt katsomaan Rougea.
- Mitä?
Tämä oli tuhahtanut ja kääntynyt poispäin. Knuckles nielaisi ylpeytensä ja sanoi.
- Anteeksi... jos loukkasin sinua.
Ja kääntyi juosten päinvastaiseen suuntaan... samoin teki Rouge, mutta kääntyi hetken päästä katsomaan vielä kerran pelastajansa jälkeen ja hymyili vaimeasti.
Knuckles läimäytti itseään otsaan...
- Se tapahtui taas, jäin ajattelemaan Rougea! Mitä tämä oikein on?
Knuckles puhui itselleen ja yritti päästä eroon Rougen kuvasta mielessään. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun hän oli ajatellut Rougea ARKin tapahtumien jälkeen... hän oli ajatellut tätä monta kertaa aikaisemminkin, miettinyt miten hänellä menee ja onko hän yhä jossain lähistöllä... ja ennen kaikkea jahtaako hän yhä jalokiviä.
Mutta Rouge oli jotain mitä Knuckles ei halunnut ajatella, tai niin hän luuli.
To be continued...

Ok, ok... se nyt ei ihan kulje kuten SA:ssa, mutta likeltä liippaa.

[Knuckles]

Luku 2. Vapaapäivä vartijalle

- Cream! Onko kaikki jo valmista?
Amy huuteli ystävälleen joka pakkaili suurta eväskoria.
- Muutamaa voileipää vaille.
Cream hihkaisi takaisin.
- Noin, käyn hakemassa Sonicin ja Tailsin.
Hän lisäsi ja käveli ulos Tailsin verstaasta uskollinen chaonsa, Cheese, kannoillaan.
Tails oli pihamaalla rukkaamassa Tornadoa ja näytti aivan kuin olisi putoamassa sen moottorin sisään.
- Kaikki ehjänä, Tails?
Cream kysyi kun saapui hänen luokseen.
- Joudun vaihtamaan vain öljyt, ja se on kuin uusi.
Tailsin tukahtunut ääni kuului Tornadon sisuksista.
- Antaisitko minulle jakoavaimen siitä työkalupakista, Cream?
Hän jatkoi ojentaen kättään ottaakseen vastaan pyytäneensä työkalun.
- Tottakai. Ole hyvä.
Cream vastasi ojentaen Tailsille jakoavaimen.
- Kiitos. Jos Sonicia etsit, niin hän kaiketi on katolla.
Tails osoitti katolle puolittain yhä Tornadon sisällä.
Sonic loikoili katolla, kuten Tails oli arvellutkin.
- *Hm... juuri Amyn tapaista saada päähänsä lähteä piknikille tällaisena päivänä. Ei se minua sinänsä haittaa, saanhan juosta ja syödä niin paljon kuin huvittaa, mutta hän taatusti vain roikkuu perässäni kiinni ja yrittää puhua minua pussiin.*
Sonic ajatteli ja raotti toista silmäänsä kun kuuli Creamin puhuvan hänelle,
- Sonic! Kaikki on valmista. Tule alas niin päästään lähtemään!
Cream oli selvästi innoissaan ja Amy myös, Tails nyt oli hiukan kahden vaihteilla sillä oli rassannut Tornadoa ja Cyclonea koko aamun... Sonic nyt ei ollut kovin innoissaan muutenkaan.
- Sonic, sinähän voit kantaa eväskorin... kiltti?
Amy aneli kun Sonic astui sisään Tailsin verstaaseen.
- Minäkö!? Miksi minä?
Sonic oli ihmeissään...
- Koska yleensä miehet kantavat naisten raskaat kantamukset.
Amy vastasi hymyillen.
- No hyvä on... missä se kurja kori on?
Sonic kysyi ja marssi keittiöön.
- MITÄÄÄÄÄHH!? Tämäkö minun pitää kantaa! Tämähän painaa melkein yhtä paljon kuin läjä romurautaa!
Sonicin ääni valitti ja hän raahasi ison eväskorin ovesta ulos, missä kaikki jo odottivatkin.
- Amy, minusta pakkasit hiukan liikaa eväitä mukaan.
Tails kommentoi pyyhkien likaisia käsiään pyyhkeeseen.
- Miten niin? Kai te nyt yhden korin saatte kannettua?
Amy ihmetteli ja katsoi Sonicia.
- Emme me Tailsin kanssa jaksa tätä kantaa...
Sonic mutisi ja katseli koria sivusilmällä.
- Knuckles!
Cream kiljahti äkisti niin että muut säpsähtivät.
- Mitä?! Missä!?
Sonic ja Tails kysyivät yhteen ääneen ja katselivat ympärilleen.
- Ei missään, mutta hän varmasti jaksaisi kantaa koria... eikö vain?
Cream esitti ja sai tukea Amyltä.
- Totta, jos joku sen jaksaa kantaa niin Knux. Sonic ja Tails, käykää pyytämässä häntä mukaan."
- ..........pyytäisimme.... Knuxia mukaan.
Tails sopersi pyyhkien otsaansa kämmenselällään.
- Amy, sinä tiedät ettei hän jätä Mestari Smaragdia vartioimatta kuin hätätapauksissa jos silloinkaan.
Sonic protestoi, koska oli varma että Knuckles kieltäytyisi.
- Yrittäkää edes.
Amy ja Cream pyysivät melkein yhteen ääneen ja hetken hiljaisuuden jälkeen Sonic ja Tails olivatkin jo matkalla kohti Leijuvaa Saarta.
- Miten tässä näin kävi, Tails? Tajuatko mitä olemme tekemässä?
Sonic kysyi ystävältään joka pilotin paikaltaan tuumasi.
- Amy haluaa piknikille ja kaikki ne eväät on otettava mukaan... joten... Knuckles on melkeinpä välttämätön lisä.
- Joopa joo... jos Knux lähtee niin minä olen Eggmanin äiti.
Sonic heitti virnistäen.
- Hahhaa! Oletko kanssa?
Tails naurahti.
- Tämä on itsemurhaa...
Sonic mutisi ja Tails kaartoi kohti Leijuvaa Saarta.
Knuckles näki jo kaukaa että Tornado oli tulossa ja hivuttautui seisomaan.
- *Tails... ja arvatenkin Sonic tai Amy on hänen mukanaan, no menenpä ottamaan heidät vastaan.*
Hän ajatteli ja laskeutui portaat alas alttarilta.
Hetkeä myöhemmin Tornado oli saaren reunalla ja Sonic ja Tails kävelivät kohti Knucklesia. Tails vilkutti jo kaukaa ja hihkui...
- Hei Knux! Kaikki hyvin täällä taivaalla?
- Terve, Knucklebud!
Sonic tervehti Knuxia leikillään napauttaen tätä nyrkillään olkapäähän.
- No täällä on ollut hiljaista, mikä on hyvä juttu... ja saanko muuten kysyä mitä te täällä teette?
Sonic ja Tails vilkaisivat toisiaan ja nyökkäsivät.
- No... me... tuota...
Tails aloitti...
- Me tulimme pyytämään sinua mukaamme piknikille.
Sonic sanoi ja yhdessä Tailsin kanssa olivat jo valmiina äkkilähtöön Knucklesin hillitöntä raivonpurkausta odottaen...
- Hmm... hyvä idea. Tarvitsenkin hengähdys tauon.
Knuckles sanoi yllättäen. Jos Sonicin ja Tailsin leuat eivät olisi olleet kiinni päässä, ne olisivat pudotteen maahan.
- Sinä... pilailet, etkö vain?
Tails änkytti ja Sonic alkoi kiertää Knucklesia tarkastellen tätä kuin uutta autoa, pysähtyen lopulta kysyen.
- Hyvä on, kuka sinä olet ja mitä teit Knuxille?
- Hah hah, tosi hauskaa Sonic... tarkastan vain saaren puolustusmekanismin ja tulen heti.
Knuckles vastasi ja katosi saaren viidakko kasvillisuuden sekaan.
- Onkohan Knux kunnossa? tavallisesti hän ei olisi ikinä lähtenyt mukaamme.
Tails kysyi Sonicilta joka torkkui Tornadon varjossa.
- Hän kaiketi haluaa muuta ajateltavaa ARKin tapahtumien jälkeen...
Sonic vastasi hajamielisesti.
- Mikä häntä muka voisi häiritä, kukaan ei näyttäisi olevan Mestari Smaragdin perässä.
Tails ihmetteli.
- Kyse ei ole siitä, ei hän lähtisi mukaamme jos tietäisi että Mestari Smaragdi on vaarassa.
Sonic vastasi puoliääneen.
- Mikä sitten on syy?
Tails kysyi mietteissään.
- Ei aavistustakaan...
Sonic vastasi ja kohottautui kun huomasi Knucklesin lähestyvän heitä puolituntia lähtönsä jälkeen.
Knuckles istui Tailsin takana Tornadossa ja Knucklesin takana, peräsimeen nojaten, istui Sonic jonka ällistyttävä tasapaino oli melkoinen näky.
Cream ja Amy vilkuttivat jo kaukaa kun Tornado ilmestyi horisonttiin. Kun he olivat laskeutuneet Cream ja Amy tervehtivät Knucklesia miltei yhtäaikaa.
- Hauska nähdä taas herra Knuckles.
Cream tervehti tavanomaiseen hyvään tapaansa niiaten kauniisti. Knuckles, joka ei ollut tottunut tähän sanoi.
- Ei sinun tarvitse herroitella minua Cream.
- Tervetuloa mukaan Knux! Päätit siis lähteä avuksemme.
Amy sanoi hymyillen ja Knuckles oli kuin olisi pudonnut puusta.
- Avuksenne... missä minun apuani tarvitaan kun ollaan piknikille lähdössä? Amy osoitti valtavaa eväskoria joka suorastaan tulvi ruokaa.
- Sinä voit kantaa tuon, eivätkö Sonic ja Tails kertoneet etteivät itse jaksa kantaa eväskoriamme?
- Eivät sattuneet mainitsemaan.
Knuckles mutisi ja vilkaisi vihaisesti Sonicia ja Tailsia jotka nököttivät viattoman näköisinä turvallisen välimatkan päässä Tornadon lähellä.
- No, mitä tässä enään odotetaan? Lähdetään.
Knuckles sanoi ja nosti korin kevyesti olkapäälleen.
- Jihuu, lähdetään jo!
Cream oli selvästi innoissaan kun he lopulta pääsisivät lähtemään liikkeelle ja Cheese näytti myös tyytyväiseltä.

[Knuckles]

Luku 3. Yllätysten yllätys

Olihan heillä hauskaa... he olivat asettuneet mukavaan paikkaan joen rannalle. Kun kaikki olivat syöneet tarpeeksi he alkoivat tekemään mitä lystäsivät, Sonic juoksi lähimaastossa ja pistäytyi välillä tarkistamassa että kaikki olivat vielä paikalla, Tails oli uimassa joessa ja oli muuttanut Tornadon Cycloneksi jolla käveleskeli välillä ympäriinsä tarkistaen sen toimivuutta, Amy ja Cream sekä Cheese poimivat kukkia, Amy yritti tälläytyä Sonicin seuraan aina tilaisuuden tullen, mutta Sonic ei jäänyt kauaksi aikaa kuuntelemaan tätä. Cream oli punonut kukista soman seppeleen jota yritti ujuttaa puun varjossa torkkuvan Knucklesin päähän, tuloksetta, sillä Knuckles oli nukkuessaankin äärimmäisen valpas herkkien aistiensa avulla.
Päivä kului ja kääntyi iltaan jolloin pakattiin jäljelle jääneet eväät ja suunnistettiin kotia kohti.
- Olipa kokemus, se rentoutti jopa minuakin.
Knuckles totesi kun Sonic ja Tails olivat tuoneet hänet takaisin Leijuvalle Saarelle.
- Otetaan uusiksi joskus.
Sonic sanoi naurahtaen ja Tails hihitteli hänen takanaan.
- Ehei... nyt minun täytyy palata töihin, nähdään.
Knuckles vastasi ja Sonic sekä Tails vilkuttivat Knucklesille kun he kiipesivät Tornadoon. Knuckles katsoi heidän peräänsä kunnes Tornado hävisi näkyvistä.
Kun Knuckles lopulta saapui takaisin alttarille jossa Mestari Smaragdi sijaitsi hän laski kätensä yhdelle vanhoista ja pahoin rappeutuneista kivipilareista tarkestellen hänen vastuulleen jätettyä jalokiveä ja ihaili sen kirkkaan vihreää loistoa. Hän havahtui kun tunsi vieraan käden omansa päällä, laski nopeasti kädet yhteen... päätyi kolmeen ja kiepahti kantapäillään taistelu valmiudessa.
- Mitäh...
Knuckles ähkäisi kun huomasi kuka kutsumaton vieras oli, vajaan metrin päässä hänestä seisoi... Rouge! Knuckles laski nyrkkinsä.
- Rouge!? Mitä sinä täällä teet?!
Knuckles kysyi Rougelta joka kohautti olkapäitään ja hymyili puolittain.
- Tulin katsomaan miten pärjäilet.
- Kauanko olet ollut täällä ja montako smaragdia olet ehtinyt viedä?
Knuckles jatkoi kysymyksiään ja alkoi kiivetä alttarin huipulle Rouge tiiviisti perässään.
- Noin puolituntia ja sanoin sinulle että jätän ne hommat... ja niin myös aion tehdä, sieltä ei puutu yhtäkään.
Rouge vastasi turhautuneena. Kun he pääsivät huipulle, Knuckles alkoi laskea Kaaos Smaragdeja jotka oli asetellut Mestari Smaragdin juurelle kuin lahjat joulukuusen alle. (Palataan hiukan ajassa taaksepäin, niin kerron miten Knux sai käsiinsä kaikki seitsemän smaragdia.)
Avaruus asema ARK... ratkaisevan taistelun jälkeen...
Kaikki kävelivät sukkulaa kohti selvästi yhä suruissaan Shadowin menetyksen takia... paitsi Knuckles ja Eggman, jotka eivät ainakaan näyttäneet piittaavan.
Sonic jäi ryhmästä jälkeen... kääntyi katsomaan takaisin avaruuteen ja sanoi.
- Hyvästi, Shadow the Hedgehog...
Sitten hän kääntyi ja tavoitti viimeisenä kävelevän Knucklesin.
- Knux, haluan antaa sinulle jotakin.
Sonic oli sanonut ja Knuckles oli kääntynyt vastaamaan hänelle.
- Mitä sinulla nyt on?
- Haluan että otat nämä.
Sonic ojensi Knucklesille kaikki seitsemän Kaaos Smaragdia.
- Mutta... miksi?
Knuckles oli ollut ihmeissään.
- Sinä pystyt kyllä pitämään ne turvassa siihen asti kun niitä taas tarvitaan, luotan sinuun ystäväiseni.
Sonic oli sanonut ja kiihdyttänyt askeleitaan ja puolittain juoksi sukkulaan takaisin. Knuckles piti käsissään kaikkia smaragdeja ja katsellessaan selvästi surevan ystävänsä perään ajatteli itsekseen
- *Hyvä on... voit luottaa minuun... ystävä.*
- Kaikki näyttäisivät olevan tallella.
Knuckles huokasi helpotuksesta ja kääntyi katsomaan Rougea joka nojasi yhteen kivipilareista.
- Sanoinhan että en koskenut niihin.
Rouge tuhahti ja katsoi poispäin.
- Olen vain varuillani.
Knuckles sanoi katsoen yhä Rougea. Mestari Smaragdi loisti kirkkaasti ja tavallisesti niinkin synkkä Rouge näytti hohtavan kauniisti.
- *Tämä on taatusti jokin juoni... en saa päästää häntä silmistäni!*
Knuckles ajatteli tuijottaen Rougea.
- Knuckles... syy miksi olen täällä... olisiko sinulla aikaa puhua kanssani? Tämä kysyi lopulta ja Knuckles vastasi.
- Asia taitaa olla tärkeä, puhutaan vain... mutta en lähde alttarilta minnekään.
- Ei sinun tarvitsekaan, voimme jutella täällä.
Rouge sanoi ja Knuckles nojautui Rougea vastapäiseen pilariin, ristien kätensä tapansa mukaan rinnalleen ja odotti Rougen aloittavan keskustelun.

[Knuckles]

Luku 4. Palkkionmetsästäjä

GUN tukikohta... kenraalin toimisto
- Sinua kehutaan ympäri maailmaa... oletko maineesi veroinen?
GUN Kenraali kysyi tummalta hahmolta joka nojasi seinään oven pielessä ja heitteli kolikkoa ilmaan.
- Se riippuu... työstä ja palkkapussin paksuudesta.
Hahmo vastasi kenraalille, joka poltti sikaria ja lueskeli arkistoistaan kaivamiansa papereita.
- Olet kuulemma hyvä jäljittäjä, ansoittaja... sekä ampuja.
Kenraali jatkoi pössäyttäen ison savupilven ilmaan sikaristaan.
- Kyllä vain... löydän mitävain mistävain ja yleensä vielä saan kiinnikin.
Hahmo vastasi kylmän rauhallisella äänellä, ja lisäsi...
- Elävänä tai kuolleena.
Kenraali vilkaisi hahmoa ja totesi sitten.
- Yleensä en palkkaa sinunlaisiasi onnenonkijoita avukseni, mutta kohteet ovat niin hankalia jäljittää että parhaat agenttinikaan eivät ole pysyneet joko niiden perässä tai ole kyennyt löytämään näitä, siksi tarvitsen teitä nyt...
Hahmo lähestyi kenraalia ja nojasi tämän pöytään kysyen.
- Mitkä ovat kohteet ja mikä on palkkionsuuruus?
- Kohteet ovat Rouge the Bat ja Knuckles the Echidna.
Kenraali sanoi ja hahmo perääntyi hiukan.
- Toinen on uusi... mutta Knuckles... miksi te heidät haluatte?
Hahmo kysyi mietteliäällä äänellä.
- Rouge on etsitty jalokivivaras, erittäin pätevä... hän kykeni murtautumaan jopa Turvakeskuksemme murtovarmaan kassaholviin, ja tällä Knucklesilla on kuulemma hallussaan smaragdi, jossa on niin paljon vääntöä että se pystyisi tuhoamaan maailmoja... haluamme sen.
Kenraali valaisi, mutta hahmo empi yhä...
- Jos palkkio häiritsee sinua, niin se tulee olemaan 100.000 krediittiä Rougesta elävänä ja 100.000 Knucklesista elävänä, plus vielä 1.000.000 krediittiä jos tuot meille sen smaragdin myös.
Kenraali ilmoitti ja hahmo kääntyi katsomaan tätä...
- Hmm, teillä on hyvä budjetti.
Hahmo sanoi ja veti esiin revolverinsa salaman nopeasti, pyöräytti tätä pari kertaa sormessaan ja työnsi takaisin vyökoteloon yhtä nopeasti kuin oli vetänytkin.
- Olen mukana... pienellä starttipanoksella tietenkin.
Hahmo sanoi ja hieroi sormiaan yhteen.
- Vai niin... tässä on 5.000 krediittiä, se saa riittää "starttipanokseksi"
Kenraali tokaisi miltei hurjistuneena, mutta nähtyään tämän palkkionmetsästäjän käyttelevän asetta niin nopeasti ja taidokkaasti katsoi parhaaksi rauhoittua ja maksaa.
- On ilo tehdä kauppaa kanssanne, herra kenraali
Hahmo sanoi, veti cowboy-hattunsa silmilleen ja hymyili niin leveästi että yksi terävä hammas pilkisti esiin suupielestä ja tämän jälkeen marssi kohti ovea. Juuri ennenkuin astui ovesta ulos 5.000 krediitin "starttipanos" mukanaan, tämä huomautti kenraalille.
- Tuon heidät tänne sitten kun minulle sopii.
Ja sitten hahmo katosi ovesta pimeään käytävään.
- *Mihin ihmeeseen GUN tarvitsee Mestari Smaragdia? No, työ on työ ja palkka on palkka. Tämä Rouge saattaa olla helppo tapaus, mutta Knux...
heh heh... vanha kunnon Knux, tällä kertaa olet hankaluuksissa.* Palkkionmetsästäjä ajatteli hymyillen viekkaasti.

[Knuckles]

Luku 5. Projekti "Mecha Shadow"

- Pakkohan täällä on joitain tiedostoja olla jäljellä, ei GUN ole voinut hävittää kaikkea!
Dr. Eggman mutisi puoliääneen naputellessaan ARKin keskustietokonetta, etsien projekti: Shadown tiedostoja.
- Grrr... hyvä on! Etsin sitten suoraan isoisän tietokannasta! Siellä on pakko olla kaavat ja suunnitelmat.
Eggman huudahti paukauttaen nyrkkinsä koneen kylkeen.
Uudelleen rakennetut E-sarjan robotit E-101 "Beta", E-102 "Gamma", E-103 "Delta", E-104 "Epsilon" ja E-105 "Zeta" varmistivat herransa selustaa ja tarkkailivat aseet toiminta valmiudessa pääovea ARKiin. Eggman oli ottanut opikseen ensimmäisestä E-sarjasta ja ei ollut käyttänyt eläimiä niiden operaattorina, nyt niillä ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta kontrolloida tunteitaan... ne tottelivat Eggmania sokeasti ja hyvinkin lojaalisti.
- Katsotaanpas... käyttäjä: Tohtori Gerald Robotnik... Salasana:... hmm, sen täytyy olla sama... MA-RI-A...
Eggman naputteli käskyn koneeseen.
- Incorrect password, access denied.
Mekaaninen ääni sanoi lopulta.
- Hmm... isoisä ei ollut niin typerä että laittaisi samaa salasanaa kahteen paikkaan... joten yritetäänpäs... hmm... SHA-DO-W...
Ja hiljaisuus koetteli taas hänen hermojaan kunnes mekaaninen ääni vastasi
- Scientific databases, online... security control, online... construction blueprints, online... back-up maintanance, activated... welcome, Dr. Robotnik.
- Hah! Se toimi! Nyt minun tarvitsee vain löytää Shadown tekniset piirrustukset ja sitten... olen matkalla maailmanherruuteen! Haahahahaaaa! Se tulee olemaan lopullinen niitti ja sitten Special E-sarjan robotit ovat täydellisiä! Ja se maanvaiva Sonic ja hänen tyhjäntoimittaja ystävänsä ovat polvillaan! Hoohohohooo!
Eggman nauroi ja E-sarjan robotit kääntyivät katsomaan tätä, mutta pysyivät vaiti.
- Voisin rakentaa jopa bioliskon uudelleen mutta se melkein tuhosi kaiken viimeksi, joten tyydyn Shadow-robottiin... harmi vain etten osaa tehdä siitä orgaanista niin kuin isoisä onnistui tekemään. Olkoon tämä operaatio nimeltään...
Projekti: Mecha Shadow! Haaahaaahaaa!
Eggman nauroi niin että koko ARK kaikui.

[Knuckles]

Luku 6. Epäilys, luottamus ja Knuckles

Leijuva Saari... Mestari Smaragdin alttari...
Knuckles nojasi hiljaa kivipilaria vasten yhä odottaen että Rouge saisi asiansa esitettyä. Rouge huokaisi ja aloitti.
- Se on GUN... he ovat perässäni ja...
Knuckles kohotti hieman päätään ja keskeytti Rougen.
- Luulin että teit töitä GUNille, mitä tämä on olevinaan?
- En tiedä itsekään, olen yrittänyt selvittää miksi... mutta ei siinä ollut kaikki, he jahtaavat myös sinua.
Rouge sanoi ja Knuckles valpastui.
- Minua? Miksi he minut haluavat? Hmm... he ovat varmasti kuulleet Mestari Smaragdista.
Hän lisäsi ja Rouge jatkoi
- Jos asia on niin, niin sinun on varauduttava että he tulevat pian tänne... jos löytävät saaresi.
...
- Olen puolustanut tätä saarta ja Mestari Smaragdia jo liki 10 vuotta ja aion tehdä niin vast'edeskin.
Knuckles julisti osoittaen itseään peukalollaan.
- GUN melkein sai minut kiinni muutama päivä sitten... enkä keksinyt mitään turvallisempaa paikkaa kuin saaresi...
Rouge totesi hiljaa ja Knuckles alkoi aavistaa mikä seuraavan keskustelun ydin olisi...
- Knuckles... en odota suostumustasi, olenhan entinen vihollisesi ja yritin varastaa Mestari Smaragdin, mutta pyydän silti... voisinko levätä saarellasi ainakin tämän yön?
Rouge kysyi ja kääntyi poispäin valmiina lähtemään...
- *Hän pyytää saada yöpyä täällä? Uskallanko ottaa sen riskin että hän varastaa kaikki Kaaos Smaragdit nukkuessani... hän pystyy siihen kyllä, hän voi hiippailla ohitseni tietämättäni... hän teki sen äskenkin, hän on ainoa joka siihen on pystynyt.*
Knuckles kävi sotaa omaa itseään vastaan päässään, mutta sanoi lopulta jotain odottamatonta.
- Hyvä on, Rouge. Saat levätä täällä tämän yön, mutta jos yksikään smaragdi puuttuu aamulla ja sinä olet tiessäsi niin minä löydän sinut kyllä ja saan ne takaisin.
Rouge katsoi häntä olkansa yli hämmästyneenä.
- Tarkoitatko tuota todella?
Tämä kysyi ja Knuckles nyökkäsi hiljaa.
- Mahtavaa! Minua väsyttääkin jo aika lailla, hooaaah, taidankin asettua tähän nukkumaan.
Rouge haukotteli ja hymyili viekkaasti ja asettui makuulle sammaloituneelle kivelle joka oli joskus toimittanut korokkeen virkaa. Puolituntia myöhemmin Rouge näytti nukkuvan, Knuckles istui selkä Mestari Smaragdia vasten ja katseli nukkuvaa vierastaan.
- *Hän taitaa todella nukkua...hm, yhtä röyhkeä kuin ennenkin, mutta en aio ottaa riskiä. Pystyn valvomaan kolme päivää ja yötä putkeen, joten aion vahtia häntä tämän yön.*
Kylmä tuuli puhalteli alttarille ja Knuckles huomasi Rougen hytisevän... Knuckles nousi pystyyn ja käveli alas alttarilta, repäisi ison lehden läheisestä palmupuusta, kiipesi takaisin alttarille ja asetti lehden Rougen päälle peitoksi ajatellen...
- *Rouge ei ole näköjään tottunut elämään näin korkealla, täällä on kyllä joskus niin kylmä että ilmastoa voisi verrata Ice Capiin*
Palattuaan paikalleen Knuckles laski smaragdit vielä kerran ja hymyili vaimeasti kun kaikki olivat tallella, istuutui paikalleen ja nojasi Mestari Smaragdiin... hetkeä myöhemmin hän nukahti kaikesta huolimatta.
Seuraava aamu... Leijuva Saari.
Rouge heräsi luonnottoman ison palmunlehvän alta, hän kohotti lehteä ja pudotti sen kiviselle alttarille.
- *Mutta enhän minä ottanut lehteä peitteekseni... enkä kyllä hakenutkaan sitä... joten, olisiko Knuckles tosiaan?*
Rouge ihmetteli ja haki Knucklesia katseellaan, mutta tämä ei näyttänyt olevan vahtipaikallaan. Rouge hivuttautui istumaan ja haukotteli...
- Hooaahh... *Minnekähän Knuckles on mennyt? Ei hän jättäisi Mestari Smaragdia vartioimatta.*
Hän nousi seisomaan, venytteli ja käveli Mestari Smaragdin luo ja laski kätensä hiljaa sen säihkyvälle pinnalle.
- *Se on niin kaunis... että voisin vaikka................ EI! En aio lipsua päätöksestäni! En ottaisi sitä vaikka Knuckles itse tarjoaisi sitä minulle!*
Rouge ajatteli ja sulki silmänsä.
- Mitä sinä oikein teet?
Knucklesin ihmettelevä ääni kuului Rougen selän takaa ja tämä kääntyi katsomaan Knucklesia yllätettynä.
- Minä... vain... ihailin tätä mahtavaa jalokiveä.
Rouge änkytti ja otti kätensä pois Mestari Smaragdin pinnalta kun muisti koskettavansa sitä.
- Vai niin... jos niin sanot.
Knuckles sanoi ja laski kantamuksensa vastakkaiselle rapistuneelle korokkeelle... erillaisia hedelmiä jotka oli käynyt poimimassa saarelta. Kookospähkinöitä, viinirypäleitä, mangoja, ananaksia, persikoita sekä joitain sinisiä marjoja joita Rouge ei tunnistanut.
- Peitto oli kaunis ele, Knuckles.
Rouge sanoi lopulta rikkoen hiljaisuuden.
- Pah, sinua paleli nähtävästi ja enkä viitsi antaa vieraitteni paleltua saarelleni.
Knuckles tokaisi olkansa yli.
- No, minä tästä lähdenkin sitten...
Rouge sanoi ja alkoi kävellä portaita alas alttarilta.
- Etkö aio syödä mitään ennenkuin menet?
Knuckles kysyi ja Rouge ei ollut uskoa korviaan, eihän kivisydäminen ja vakava Knuckles voinut kysyä mitään noin hyväntahtoista.
Rouge hymyili tavanomaisen viekkaan näköisenä.
- Pyydätkö minua aamiaiselle kanssasi?
Knuckles kääntyi poispäin ja sanoi.
- Ajattele mitä haluat, mutta voit tietysti lähteäkin jos ei miellytä.
Rougen silmät kapenivat.
- *"Miellytä"!? Tottakai miellyttää! Miksi et voi vain vastata kysymykseen? Mitä sinä oikein pelkäät?*
Rouge ajatteli sanovansa... mutta päättikin sitten vain todeta.
- Hm, kai minun sitten on jäätävä...
Ja Rouge kiipesi takaisin alttarille.
Tails ohjasi Tornadon kohti Leijuvaa Saarta, Amy ja Cream olivat pusertuneet koneen kyytiläsen paikalle kun taas Sonic tasapainoili peräsimellä.
- Kohta olemme perillä... toivottacasti Knuckles on hyvällä tuulella.
Tails sanoi olkansa yli kyytiläisilleen.
- Jos Knux käyttäytyy yhtä oudosti kuin eilen niin minä häivyn heti.
Sonic tuhisi peräsimeltä.
- Knuckles vain yritää unohtaa jotain...
Amy sanoi ajatuksissaan.
- Minkä Knuckles-herra haluaisi unohtaa niin kovasti että jättäisi Mestari Smaragdin vartioimatta?
Cream ihmetteli.
- Jos Knux haluaa unohtaa jotain ARKin tapahtumista... niin se ei voi olla mitään mikä liittyi hänen osuuteensa.
Sonic jatkoi miettien.
- Eivätkä Knuckles ja Shadow olleet kovin hyviä ystäviä kun hän...
Tails keskeytti kun muisti että Sonic oli kyydissä ja vilkaisi tätä anteeksipyytävästi.
- Ei se mitään Tails... *huokaus*
Sonic oli selvästi yhä pahoillaan Shadown menetyksen vuoksi.
- Voisiko se olla... se lepakko tyttö?
Amy muisti yhtäkkiä.
- Rougeko?
Tails kysyi ja Sonic lisäsi.
- Mikä sinut saa luulemaan että Rouge on se minkä Knux haluaa unohtaa, Amy?
- Ettekö muka nähneet niitä kahta ARKilla? Minusta näytti että he tulivat oikein hyvin toimeen... Tihii... olisiko Knuckles ihastunut?
Kaikki kääntyivät katsomaan Amyä epäuskoisina.
- Knuckles... kovapäinen erakko Knuckles... ihastunut...
Tails ihmetteli ja ratkesi raikuvaan nauruun. Sonic yhtyi tähän.
- Haahaaahaa... Knuxko ihastunut? Eggman saa meidät kaikki kiinni ennen kuin se tapahtuu! Haahaaa!
- Nauru seis kysytään Knuckles-herralta itseltään kun olemme perillä.
Cream keskeytti poikien naurun ja Tails alkoi laskeutua Leijuvalle Saarelle.
Knuckles ja Rouge olivat parhaillaan roukailemassa kun Sonic ja kumppanit saapuivat alttarille.
- Terve Knux! Miten täällä men....
Sonic keskeytti tervehdyksensä äkisti kun huomasi Rougen istuvan Knucklesia vastapäätä. Knuckles nousi seisomaan puoliksi syöty ananas kädessään ja tervehti takaisin.
- Terve Sonic, Tails... Amy ja Cream myös? Mikä teidät tänne toi?
Tails, Amy ja Cream näyttivät hämmentyneiltä ja seisoivat Sonicin takana katsellen ylös Knucklesia ja Rougea.
- Knux... tulisitko vähän tänne?
Sonic kysyi viittoen Knucklesia seuraamaan.
- Kai sinulla on jotain tärkeääkin asiaa.
Knuckles mutisi, heitti ananaksen syrjään ja alkoi laskeutua alttarilta. Sonic kääntyi supattamaan Tailsille.
- Menkää te kolme... tai siis neljä, tuonne ylös ja pitäkää Rougea silmällä. Ei häntä voi tuonne ylös yksinkään jättää. Ties mitä konnuuksia hän hautoo.
Tails ja muut kiipesivät alttarille Rougen luokse kun Sonic ja Knuckles kävelivät etäälle keskustelemaan.
- Kiinni jäit! Senkin vanha machoilija... kauanko olet tapaillut Rougea?
Sonic kuiskasi leikillään hymyillen ivallisesti.
- Varo sanojasi, Sonic. Rouge vain yöpyi täällä viime yön enkä halunnut hänen lähtevän tyhjin vatsoin.
Knuckles kuiskasi närkästyneenä takaisin.
- Mistäs nyt tuulee? Edes minä ja Tailskaan emme ole saaneet sitä kunniaa syödä kanssasi, miksi siis Rouge? ... Heeeiiii, näenkö sinun punastuvan. Hänessä siis on jotain erikoista.
Sonic ei ajatellut sanojaan ja tajusi sen olleen virhe liian myöhään. Knuckles iski Sonicia vatsaan niin lujaa että tämän keuhkot tyhjenivät ilmasta ja hän putosi polvilleen henkeään haukkoen.
- Älä ärsytä minua Sonic, sillä en millään viitsisi antaa sinulle selkäsaunaa nyt.
- Hy... hyv... hyvä o.... on, Knux.
Sonic sopersi maasta ja hymyili, hän oli osunut Knucklesin hermoon.
- Mutta jos hän jää porukan jatkoksi, niin pidätkö sinä häntä silmällä siltä varalta että hän vain yrittää varastaa Kaaos Smaragdit ja Mestari Smaragdin siinä sivussa.
- Kuka sanoi hänen jäävän porukkaan? Niin no... miksipä ei, jos niin käy otan täyden vastuun hänestä.
Sonic ja Knuckles alkoivat päättää toverusten välistä keskusteluaan. Sonic kysyi Knucklesilta vielä lopuksi.
- Luotatko häneen tosissasi?
Knuckles vastasi.
- En pätkääkään.
Ja he kiipesivät alttarille missä Amy, Tails, Cream, Cheese ja Rouge söivät hedelmiä ja juttelivat, mikä oli niin epätavallista niinkin ilkeältä Rougelta... mutta yksikään heistä ei aavistanut että heillä oli kaksi salamyhkäistä ja vaarallista asiaa edessä, palkkionmetsästäjä ja Special E-sarja.

[Knuckles]

Luku 7. Special E-sarja, koodinimi "MECHA Team"

Dr. Eggmanin salainen tukikohta jossain meren pohjassa...
- Ja kiristetään hiukan tätä ja sen pitäisi olla val...
"SPROING" jouset sinkoavat kovalla vauhdilla ympäri huonetta liian kiristyksen voimasta.
- AAARRGGHHH!!! Taas liian kireällä! No yrittävä oppii, joten uudestaan vaan.
Eggman ahersi jo toista päivää uuden robottinsa parissa ja se oli melkein valmis.
Gamma ja muut olivat lataamassa nykyisiä voimanlähteitään, (Tai jota me voisimme kutsua akuiksi tai pattereiksi.) sillä eläimet eivät antaneet niille tällä kertaa pysyvää voimaa, mutta oli näissä uusissa virtalähteissä se hyvä puoli että robotit eivät enää voineet kontrolloida tunteitaan.
- No niin... ehkä kaikkein voimakkain luomukseni sitten EggCarrierin, Mecha Shadow! Hooohohoooo!
Eggman nauroi ja vetäisi luomustaan suojaavan peitteen pois paljastean uutuuttaan säihkyvän Shadow-robotin, joka muistutti paljon alkuperäistä Metal Sonicia.
- Nyt uusi iskuryhmäni on kasassa! Maailma on pian minun, vihdoinkin minun! Haaahahaaa!
Eggman veti virtakatkaisinta joka sytytti valot muiden SE-sarjan robottien kohdalle.
SE-01 "Mecha Sonic": Alkuperäinen Metal Sonic hiukan modifoituna. Selkään asennettu hiukkaskiihdytin lisäsi nopeutta niin paljon että se saattoi jopa olla nopeampi kuin Sonic itse. Kenkiin asennetut suihkumoottorit mahdollistivat korkean hypyn ja jopa hetkellisen leijumisen. Piikit oli valmistettu kovimmasta aineesta mitä löytyy, adamantiumista, joka oli hiotttu niin teräväksi että se kykeni leikkaamaan jopa terästä kuin sakset paperia.
SE-02 "Mecha Knuckles": Selkään asennettu samankaltainen hiukkaskiihdytin kuin SE-01:llä, mutta se osoitti alaspäin joten se oli tarkoitettu antamaan lisäpotkua Knucklesilta kopioituun liitohyökkäykseen.
Käsivarsiin ja jalkoihin asennetut voimansiirtimet siirsivät voimaa tarpeen mukaan käsivarsiin tai jalkoihin. Aina nyrkissä olevat kädet ja Knucklesilta kopioidut rystyspiikit olivat valmistettu myös adamantiumista joka mahdollisti kaivamisen ja kiipeämisen jopa kovassa kalliossa. Taistelu tekniikka oli otettu suoraan Knucklesilta itseltään ja Eggmanin oma lisäys jota hän kutsui "rakettilyönniksi", SE-02 kykeni sinkoamaan nyrkkinsä jopa 5 metrin päähän ja erikoisvalmisteinen energialänki veti ne takaisin käsivarsiin.
SE-03 "Mecha Tails": SE-03 muistutti enemmän silkkaa sotakonetta mutta oli Tailsin näköinen ja kokoinen. Kädet olivat aseita, oikea GUN:lta varastettu Heavy Vulcan, jonka tulinopeus oli 15 12mm ammusta parissa sekunnissa, se oli varustettu kahdella 500 patruunan lippaalla. Vasen myös GUN:lta varastettu lasertähtäimellä varustettu ohjuksenlaukaisin jonka kapasiteetti oli 5 Gemini ohjusta. Eggmanin omalisä aseistukseen oli peinikokoinen "hyperlaser" jonka suurempaa mallia käytti myös EggCarrier. "Hännät" olivat adamantiumia ja ne kääntyivät tarpeen vaatiessa helikopterin siipiä muistuttavaksi moottoriksi joka mahdollisti lennon.
SE-04 "Mecha Rouge": Sen vähän minkä Eggman Rougesta tiesi hän oli siirtänyt tähän metalli hirviöön. SE-04 oli selkeä naispuolinen käännös SE-02sta, Alas päin osoittava hiukkaskiihdytin ja voimansiirtimet, mutta vain jaloissa. SE-04n taistelutekniikka oli kopioitu Rougelta. Siivet olivat adamantiumia ja mahdollistivat lennon mutta toimivat myös kilpenä, koska kykenivät kaartumaan SE-04sen eteen suojaten sitä suurilta vahingoilta.
SE-05 "Mecha Shadow": Miltei kuin SE-01, mutta musta rungoltaan jossa oli punaisia raitoja ja lisäksi se oli suora kopio alkuperäisestä Shadowista. Sillä vain ei ollut omaa tahtoa kuten alkuperäisellä. Selkeästi älykkäin SE-sarjan robotti kykeni yksinkertaisiin ennalta-arvaamattomiin toimiin ja tarpeen vaatiessa pystyi jopa vaihtamaan taistelu taktiikkaa. sisään rakennettu hologrammi pystyi luomaan heijastuksen SE-05sta joka kesti n. 5 minuuttia, mutta kaikkein voimakkain ja myös pelottavin tämän robotin kyvyistä oli käyttää kaaos kontrollia.
Eggman hymähti tyytyväisenä ja kääntyi ohjaus pöydän ääreen.
- Aika käynnistää teidät... havahtukaa luomukseni ja ottakaa vastaan mestarinne käskyt!
Eggman veti virtakatkaisijaa ja yksi toisensa jälkeen SE-sarja heräsi henkiin.
- SE-01... online
- SE-02... online
- SE-03... online
- SE-04... online
- SE-05... online
Robotit julistivat metallisella äänellä ja SE-05 kohosi istumaan ponkaisi pystyyn koepöydältä ja käveli riviin jonka muut olivat jo muodostaneet. Eggman käveli SE-sarjan eteen ja virnisti.
- Pian... pian maailma on minun. Hoooohohoohoooo!

[Knuckles]

Luku 8. Nyrkkejä ja luoteja

Amy ja Cream kävelivät Station Squaren ostoskeskuksessa kassit täynnä tavaraa, suurimmilta osin ruokaa, ja pysähtyivät lopulta levähtämään yhdelle vapaalle penkille. Amy aloitti keskustelun.
- Huh... että nämä kantamukset osaavatkin painaa, mutta jonkunhan se ruokakin pitää ostaa.
- Oikeassa olet Amy. Toista se on Knuckles-herralla, hänen tarvitsee vain kävellä korkeintaan kymmenen metriä ja hän saa vatsansa täyteen ilmaiseksi.
Cream vastasi ja antoi Cheeselle keksin avaamastaan paketista.
- Hm, Knuckles sentään syö terveellisesti... Sonic syö Chili-koiria aina kun mahdollista, mutta hän juoksee niin paljon että pysyy hoikassa kunnossa. Tihii.
Amy vastasi hihittäen, ilmeisesti asia haitannut häntä. Yhtäkkiä Amy hätkähti ja katsoi pelokkaana vastapäiseen kauppaan joka möi aseita ja ammuksia.
Bull'sEye oli suosittu kauppa metsästäjien ja urheiluampujien seurassa, mutta tämä tyyppi oli jotain muuta. Cream huomasi että Amy alkoi kalveta ja kysyi.
- Amy, onko jokin vialla?
Amy vain osoitti asekauppaa ja vapisi. Cream katsoi tiskille ja sanoi.
- Siellä vain joku cowboy tyylistä pitävä herra ostaa ammuksia revolveriin, onko siinä jotain erikoista?
Amy sukelsi penkin taakse kun tämä pelottava tyyppi astui ulos kaupasta ja käveli Creamin ja Cheesen ohitse, kun hän oli kävellyt ohi ja kadonnut väkijoukkoon Amy kömpi yhä vapisten esiin ja Cream kysyi.
- Mikä sinulle oikein tuli, tunsitko sinä tuon herran?
Amy vastasi pelokkaalla äänellä.
- Ky-ky-kyl-kyllä vain, se oli Nack the Weasel... paras ampuja mitä maa päällään kantaa.
- Ystäviäsi?
Cream kysyi.
- Ei todellakaan, Nack on palkkionmetsästäjä... hän tekee mitä vain rahasta, viime tapaamisella hän yritti nitistää Sonicin ja Knucklesin mutta epäonnistui.
Hän ei olisi näissä maisemissa muuten kuin uuden palkkion perässä ja ties kuka on kohde.
Amy selitti ja jatkoi katsoen Creamiin.
- Tästä on kerrottava Sonicille ja pian, jos Nack on kostoreissulla ja Sonic ei osaa olla varuillaan hän voisi... hän voisi...
Amy lopetti ja kyyneleitä alkoi kertyä hänen silmiinsä. Cream tarttui Amyä olkapäästä ja hymyili, mutta nyt hänkin pelkäsi... pelkäsi todella.
Amy ja Cream nappasivat kantamuksensa ja puolittain juoksivat ulos ostoskeskuksesta, mutta he eivät huomanneet että heitä tarkkailtiin.
- *Heheh, Amy-parka... hän todella taisi luulla etten nähnyt häntä. Tämä tulee olemaan helpompaa kuin oletin... Amy johdattaa minut Sonicin jäljille ja kun hän saa kuulla minusta hän mitä toden näköisimmin lähtee varoittamaan Knucklesia. Heh, kuinka päivä voikaan kirkastua yhden onnekkaan sattuman seuraksena... täydellistä.*
Nack ajatteli tyytyväisenä ja astui esiin nurkan takaa. Pysytellen turvallisen välimatkan päässä, Nack seurasi Amyä ja Creamiä Tailsin verstaalle.
- Sonic!? Tails!?
Amy huusi jo kaukaa ja Tails ilmaantui pihamaalle.
- Amy, mikä sinun on? Kiljut kuin viimeistä päivää alennusmyynnissä.
Tails ihmetteli ja Amy ja Cream pysähtyivät vetämään henkeä. Cream alkoi selittää.
- Amy näki ostoksilla ollessamme jonkun tuttavanne ja...
Amy keskeytti Creamin ja ehdotti että he menisivät sisälle keskustelemaan.
Kun kaikki olivat paikoillaan ja jotenkuten rauhoittuneita, Tails alkoi käydä kärsimättömäksi.
- Eli Amy törmäsi johonkuhun tuttuumme ostoksilla... mitä sitten?
-Se tyyppi johon törmäsin oli Nack the Weasel.
Amy sopersi lopulta ja Tails hätkähti ihmetyksestä.
- Mitä!? Nack? Mitä hän täällä tekee?!
- Emme tiedä, mutta näimme hänen ostavan revolverin ammuksia ja...
Amy jatkoi kun Tails keskeytti hänet.
- Otetaanpas rauhallisesti. Vaikka Nack osti revolverin ammuksia, niin se ei tarkoita että hän jahtaisi meitä... toivottavasti.
Tails rauhoitteli Amyä ja Creamiä.
- Oikeassa olet, Miles... en minä teitä jahtaa, mutta teistä voi olla hyötyä.
Tails ja muut kääntyivät katsomaan ovelle ja siellä, karmiin nojaten, seisoi Nack tähdäten heitä revolverillaan.
- Ensinnäkin... nimi on TAILS!
Tails aloitti sillä hän inhosi oikeaa nimeään.
- Aivan niin, pidetään mielessä...
Nack tuumasi virnuillen ja samalla huomaten Creamin yrittävän karkuun.
- Seis, jos ymmärrät mikä on parasta itsellesi!
Nack sanoi käskevällä äänellä suunnaten aseensa tätä kohti ja Amy tarttui Creamiä kädestä ja sanoi.
- Älä yritä karkuun... Nack osuu ilmaan heitettyyn kolikkoon 100 metrin päästä kuudesti ennen kuin se osuu maahan, eikä hän epäröi ampua.
Sitten oli Tailsin vuoro kysellä.
- Miten sinä yleensä löysit tänne Nack?
- No se oli helppoa, seurasin vain Amyä ja tätä uutta toverianne ja bam! Täällä ollaan.
- Kuka on kohteesi ja mihin sinä meitä tarvitset? Vai oletko yhä katkera siitä kun Sonic ja Knux luuttusivat sinulla lattiat viimeksi?
- Kohdettani en paljasta, ei mitään henkilökohtaista ja mitä viimekertaan tulee niin minulla oli vain huono päivä. Mutta nyt riittää löpinät, heitä tuon naurettavan vispilän avaimet niin teille ei käy kuinkaan.
Nack ojensi kätensä ja Tails vastahakoisesti heitti hänelle kallisarvoisen lentokoneensa avaimet. Nack käveli ulos ovesta ja paiskasi oven kiinni perässään ja salpasi sen pätkällä lankkua, lukiten Tailsin, Amyn, Creamin ja Cheesen sisään.
Kun Tornado oli lähtenyt Tails kääntyi katsomaan Amyä joka oli nojannut kasvonsa kämmeniinsä ja nyyhkytti.
- Sniis... tämä on minun syytäni... sniis... jos olisin ollut valppaampi niin...
- Nack olisi löytänyt tänne tavalla tai toisella, ei se ole sinun syytäsi.
Tails lohdutti Amyä ja Cream alkoi ihmetellä.
- Miksi hän otti Tornadon? Hänhän pystyisi yhtä hyvin kävellä saaliinsa perässä niin kuin äskenkin.
- Totta... jos hän tarvitsee Tornadon niin hän ei voi kävelle kohteensa luo. Hmm...
Tails ja muut alkoivat miettiä ja hetken kuluttua heille valkeni.
- Leijuva Saari! Knuckles!!!
Kaikki huudahtivat yhtäaikaa ja Tails alkoi riuhtoa ovea kaikinvoimin.
- Knuckles ei osaa epäillä mitään, koska hänellä on Tornado! Meidän on varoitettava häntä!
Amy huudahti ja ryhtyi auttamaan Tailsia oven kanssa, aikansa revittyään ovi aukeni ja he tuiskahtivat kuonolleen suoraan Sonicin syliin joka palaili taas yhdeltä juoksu matkaltaan. Sonic jäi auttamatta Tails ja Amyn alle. Amy ei aikaillut vaan ripustautui Sonicin kaulaan ja alkoi itkeä.
- Mitä tämä on? Tails, miksi olette teljennyt itsenne verstaaseesi ja mikä Amyä vaivaa?
Sonic kysyi hämmentyneenä ja Tails vastasi ponkaisten pystyyn.
- Nack on palannut ja hän aikoo luultavasti teilata Knuxin!
- Ääh, rauhoittukaa... Nack on vain yksi roisto lisää Knuxin listalla, kyllä hän pystyy hoitelemaan hänet.
Sonic letkautti heilauttaen kättään ilmassa samalla kun yritti irrottaa Amyn kaulastaan. Tails raivostui.
- Sonic! Sinä et ymmärrä! Nack otti Tornadon ja telkesi meidät sisään, hän on varmaan paraikaa laskeutumassa Leijuvalle Saarelle!
Sonicin silmät levesivät ja hän hyppäsi pystyyn Amy yhä tiukasti kiinni itsessään.
- Jos Nackillä on Tornado, niin hän voi laskeutua saarelle ilman että Knux sekaantuu siihen. Meidän on päästävä sinne!
- Mutta miten? Ilman Tornadoa se ei onnistu sillä en jaksa lentää niin pitkää matkaa, eikä minulla ole varakonetta.
Tails sanoi katsoen huolestuneena taivaalle.
- Meidän on kai vain toivottava että Knuckles pärjää...
Sonic oli juuri saanut Amyn irti ja kääntyi katsomaan ystäväänsä ihmeissään.
- Et voi olla tosissasi! Eikö muka ole mitään mitä voisimme tehdä?!
Tails sulki silmänsä, painoi päänsä alas ja pudisti päätään. Sonic ja kumppanit katsoivat taivaalle ja eivät voineet muuta kuin toivoa että heidän ystävänsä tajuaisi ajoissa että Nack oli tulossa visiitille, vaatimaan revanssia.

Jatkuu...

[Knuckles]

Jatkoa edellisestä...

Knuckles makasi alttarin portaikon puolivälissä ja avasi silmänsä kun kuuli lentokoneen lähestyvän. Hän hivuttautui istumaan ja kuunteli.
- *Hehän ramppaavat täällä kuin hotellissa, nyt sille tuli stoppi sillä haluan omaa rauhaa... esitänpäs äänekkään vastalauseen.*
Knuckles ajatteli ja lähti juoksuun kohti saaren reunaa mistä ääni kuului. Kun hän saapui sinne Tornado oli laskeutunut ja sen takana lymyili joku jonka Knuckles oletti olevan Tails ja huusi vihaisella äänellä.
- Tails, nyt saa riittää tämä joutava lentely ja...
Knucklesin silmät kapenivat ja otti taisteluvalmiuden kun hän huomasi että tulija ei ollut Tails, eikä myöskään Sonic. Hahmo pyörähti esiin ja veti revolverin esiin naurahtaen.
- Hahaa, terve taas Knuckles!
Ja avasi tulen Knucklesia kohti joka onnistui syöksymään viereisen kiven taakse suojaan. Nack tulitti kiveä silmittömästi ja Knuckles alkoi kaivautua maahan. Kun Nack latasi asettaan ja teki sivu askeleen siten että näki kiven taakse, mutta siellä oli vain tunneli.
- Knux! En muista että olisit pelkuri! Tule esiin ja yritä edes olla vastukseksi!
Nack huuteli koloon kunnes joku napautti häntä olkapäähän ja kun tämä kääntyi ympäri hän sai vain tuntea Knucklesin uppercutin leukaperissään ja päätyi lentämään komeassa kaaressa lähimpää puuta vasten. Knuckles karjaisi ja lähti mielipuoliseen hyökkäykseen kohti Nackiä, mutta ei arvannut että Nack oli tajuissaan ja juuri kun Knuckles lähetti iskunsa matkaan tämä kierähti pois puun edestä ja vetäisi Knucklesilta jalat alta ja hän putosi tömähtäen hietikkoon, kun Knuckles viimein pääsi kärryille tapahtumista Nack oli jo hänen vieressään tähdäten tätä revolverillaan.
- Knuckles, Knuckles... et ole näemmä viisastunut yhtään viimekerrasta. No, se ei ole tärkeää sillä saan sinusta hyvät rahat... sääli vain että sinut halutaan elävänä.
Knucklesin suupieli kääntyi hymyyn ja hän vastasi.
- Se ei tule onnistumaan.
Samassa hän pyörähti ylös ja huitaisi kämmenselällään aseen Nackin kädestä ja lähetti oikean suoran kohti tämän naamataulua, Nack väisti täpärästi ja yritti itse lyödä vuorostaan Knucklesia mutta isku pysähtyi Knucklesin kämmeneen ja kun tämä puristui kiinni hänen nyrkkinsä ympärille Nack ei voinut pidätellä tuskan parkaisuaan ja hän lysähti polvilleen. Knuckles puristi Nackin nyrkkiä yhä lujempaa ja kysyi.
- Puhuit palkkiosta, Nack. Kenelle teet töitä nyt? Robotnikillekö?!
Nack irvisti ja vastasi purren hammasta.
- Sille mielipuolelle en tekisi töitä enää vaikka hän maksaisikin, mutta turha luulo että kertoisin sinulle mitään palkkaajastani!
Nack iski vapaalla kädellään Knucklesia kylkeen ja tämä horjahti taaksepäin. Nack tavoitteli asettaan vapauduttuaan Knucklesin otteesta, mutta Knuckles reagoi nopeammin kuin hän oli olettanut ja yhden nopean jabin jälkeen Nack vannoi näkevänsä tähtiä, Knuckles ei lopettanut siihen vaan kiersi tämän taakse ja kun Nack kääntyi kohtaamaan hänet, tämä iski lamaannuttavasti vatsaan ja sen jälkeen uppercut suoraan leukaan. Nack lensi jälleen, mutta Knuckles oli tehnyt pienen virheen viimeisessä iskussaan sillä Nack lensi suoraan aseensa viereen ja hetkeäkään epäröimättä nappasi sen ja avasi tulen. Knuckles teki nopeita väistöliikkeitä, hyppi ja syöksähteli kunnes löysi suojan ja jäi sinne odottamaan että Nackin ammukset loppuisivat. Tuli taukosi ja Knuckles loikkasi esiin kiven takaa, vain nähdäkseen että Nack juoksi viidakkoon... kohti Mestari Smaragdin alttaria.
- Nack pysähdy! Jos kosket sormellakaan Mestari Smaragdiin, niin sinun käy todella huonosti!
Knuckles karjaisi ja rynnisti tämän perään.
- *Heh heh, odotahan vain... kohta sinulle käy huonosti, jos onneni antaa myöten.*
Nack naureskeli itsekseen ja heitti veitsensä kohti hoksaamaansa köyttä joka pilkisti puolihuolimattomasti puun juurelta. Köysi katkesi Nackin tarkasta heitosta ja perässä rynnistävä Knuckles jäi jumiin omaan ansaansa, killumaan verkkoon noin 3 metriä maanpinnalta.
- ... EI VOI OLLA TOTTA!!! Jäin kiinni omaan ansaani! tämä on todella noloa...
Knuckles kirosi verkossa ja alkoi riuhtoa ja repiä sitä.
Nack saapui alttarille ja alkoi yrittää nostaa Mestari Smaragdia, mutta eihän se mihinkään hievahtanut koska oli liian painava Nackin kannettavaksi.
- Hnnnnggghhh! Miten ihmeessä saan tämän järkäleen pois täältä?
Nack ähisi ja pyyhki hikeä otsaltaan. Hetken pähkäiltyään hän keksi idean joka ei ollut kovin viisas, mutta Nack itse ei sitä tiennyt.
- Minä vien sen pois palasina, vähän kerrallaan. Siten ne eivät paina niin paljon.
Ja hän vetäisi aseensa esiin ja tähtäsi Mestari Smaragdia juuri kun verkosta vapautunut Knuckles ilmestyi portaikon juurelle. Kauhistuneena Knuckles pysähtyi ja jäi tuijottamaan näkyä suu auki kuin lamaantuneena, hiljaisuutta kesti noin 3 sekuntia mutta se tuntui ihmisiältä. Sitten Knuckles huusi.
- Nack, ei! Jos hajotat sen niin koko saari putoaa!
Nack virnisti ja heitti Knucklesille kysyvän vastauksen.
- Miksi uskoisin sinua, Knuckles? Saan tästä hyvät rahat!
Ja Nack ampui nopean kolmen luodin sarjan kohti Mestari Smaragdia, joka alkoi säröillä ja ritistä. Knuckles juoksi ylös portaita huutaen.
- Kohta saat poimia tuon hampaasi saaren toiselta laidalta!!!
Mutta juuri kun hän oli lähettämässä nyrkkinsä matkaan Mestari Smaragdi räjähti. Kirkas vihreä valo sokaisi Knucklesin ja Nackin, lähettäen heidät ilmalennolle ja lopulta he putosivat rymisten pensaikkoon.
Maankamaralla Sonic, Tails, Amy, Cream ja Cheese suojasivat silmiään kun kirkaan vihreän valon ympäröimät smaragdin kappalleet sinkoutuivat erisuuntiin Leijuvalta Saarelta.
- Minne ne putoavat, Tails?
Sonic kysyi muistellen millaista tuhoa ne saivat aikaan Station Squarella.
- Lentoradasta päätellen... ne ohittavat kaupungin ja putoavat maaseudelle, metsiin ja vuorille, loput putoavat todennäköisesti mereen.
Tails päätteli ja älähti kovaäänisesti kun huomasi yhden kappaleen kiitävän suoraan heitä kohti.
- Suojautukaa! Pian!
Sonic komensi ja kaikki loikkasivat eri suuntiin, juuri ajoissa välttäen täpärästi Mestari Smaragdin kappaleen joka jysähti maahan saaden aikaan pienen kraaterin. Tails oli ensimmäisenä sen pohjalla poimimassa sirpaletta talteen.
- Knucklesin on hyvä jatkaa tästä, hän on ainoa joka sen voi kasata.
Ja muut kohottivat katseensa taivaalle joka säihkyi hetken vihreänä.Rouge oli löytänyt luolan vuorilta ja yritti levätä kun kirkas vihreä valo sokaisi hänet, sitä seurasi jysähdys ja hän tuli ulos luolasta ottaakseen selvää mikä se oli.
- Se oli kirkkain valo minkä olen nähnyt. mikähän se voisi olla?
Rouge ihmetteli ja kytki aarteenilmaisimensa päälle, mutta huomasi pian jotain hyvinkin tuttua signaalissa.
- Tämähän on... sama signaali jota Mestari Smaragdin palaset lähettivät viimeksi. Jos se on taas hajonnut niin Knucklesin täytyy olla pulassa.
Rouge alkoi etsiä kappaletta ja löysikin sen lopulta piilottaen sen matkalaukkuunsa jossa olivat hänen aarteenmetsästäjän varusteensa.
- *Minun on otettava tästä selvää.*
Hän ajatteli ja lähti jouksemaan kohti Station Squarea ja Tailsin verstasta.

Jatkuu... eikö olekin ärsyttävää?

[Knuckles]

Jatkoa edellisestä... *Yawn*

Knuckles kohottautui pensaasta ja yritti pysyä tasapainossa kun saari alkoi huojua ja vapista, hän otti tukea läheisestä puusta ja alkoi etsiä Nackiä katseellaan hoksaten tämän lopulta ryömimässä alttarin portaita ylös kohti Kaaos Smaragdeja.
- Miksei kukaan kertonut että se voi tehdä noinkin? Nyt minun on tyydyttävä viemään pomolle jotain muuta ettei minua kynitä hengiltä.
Nack kaappasi mukaansa Kaaos Smaragdit ja totesi.
- Nämä kelvatkoon toistaiseksi, hoitelen Knucklesin myöhemmin.
Nack kohottautui etsien tasapainoaan mutta ei huomannut Knucklesia joka oli ilmestynyt hänen taakseen.
- Tervemenoa, Nack!
Knuckles huusi ja Nack kääntyi katsomaan tätä, sitten Knuckles teki tähän asti voimakkaimman hyökkäyksensä, "Deep impactin" joka oli hidas mutta siinä oli niin paljon voimaa että sai aikaan pienen räjähdyksen joka lähetti Nackin korkeaan ilmalentoon ja pois Leijuvalta Saarelta.
- ÄLÄKÄ TULE TAKAISIN!!!
Knuckles huusi hengästyneenä Nackin perään puiden nyrkkiään ja alkoi keräämään Nackin pudottamia Kaaos Smaragdeja, mutta niistä puuttui... neljä.
- Saiko hän mukaansa kokonaista NELJÄ smaragdia?!
Knuckles hätääntyi ja alkoi etsiä puuttuvia kiviä, tuloksetta. Leijuva Saari putosi huimaa vauhtia kohti merta ja Knuckles alkoi taas etsiä tukea. Saari rojahti kylmään veteen saaden aikaan hyökyaallon joka huuhtoi Emerald Beachin puhtaaksi, onneksi kaikki ennättivät pois sen alta.
Tailsin verstas oli korkean kallion laella ja aalto oli jo rauhoittunut kun osui kovaan kiveen.
- Saari taisi osua juuri mereen.
Sonic totesi hoksattuaan aallon joka oli tavallista suurempi.
- Toivottavasti Knuckles-herra on kunnossa...
Cream toivoi pidellen Cheeseä lujasti sylissään, Tails rauhoitteli häntä.
- Kyllä Knux on kunnossa, hän on selvinnyt tuosta tällistä ennenkin.
He jäivät odottamaan jos jotain alkaisi tapahtua ja puolentunnin kuluttua horisonttiin ilmestyi punainen läiskä joka raahasi lentokonetta perässään.
- Se on Knuckles! Hän selvisi!
Amy alkoi hihkua ja vilkutti Knucklesille joka kauhoi heitä kohti melkoista vauhtia.
- Miten hän tekee tuon? Hänhän on yhtä nopea vedessä kuin minä maalla?
Sonic vinoili virnistäen sillä ei itse osannut uida, kun taas Knuckles oli vedessä melkein kuin kotonaan.
Knuckles rantautui ja alkoi kiskoi Tornadoa rannalle köynnöksellä jonka oli sitonut sen ympärille koska ei osannut lentää sillä. Kun toiset saapuivat rannalle Knuckles istui hiekassa vetäen henkeä ja puristi tiukasti merimiessäkkinsä suuta.
- Knux oletko kunnossa?
Tails kysyi kätellen Knucklesia.
- Taidan alkaa voida pahoin... te näitte kaiken eikö vain?
Knuckles kysyi ja kohottautui seisomaan horjuen hiukan ja Sonic otti hänestä kiinni ettei tämä kaatuisi uudelleen.
- Rauhoitu iso kaveri! Et sinä sentään teräsmies ole.
Sonic vitsaili ja Knuckles yritti hymyillä.
- Minun on löydettävä kappaleet, taas... ja lisäksi Nack vei neljä Kaaos Smaragdia, ei ole aikaa hukattavaksi.
Tails veti esiin yhden sirpaleen ja ojensi sen Knucklesille joka otti sen nyökäten kiitokseksi, tämän jälkeen Knuckles raotti säkkinsä suuta ja heitti palan sinne kolmen smaragdin, Shovel Clawien, Air Necklacen ja aurinkolasiensa seuraksi.
- Ja sitten mentiin.
Knuckles julisti ja työnsi Sonicin syrjään, mutta tuiskahti kuonolleen maahan sillä oli hyvin väsynyt ja Amy alkoi huutaa.
- Knuckles the Echidna! Sinä et mene minnekään tuossa kunnossa! Sinä tulet nyt mukaamme ja lepäät kunnolla ennen seuraavaa seikkailuamme.
- Mit... mite... miten niin meidän?
Knuckles puuskutti jostain hiekan uumenista ja Sonic ja Tails nostivat hänet ylös.
- Älä naurata Knux! Tottakai me aiomme auttaa sinua!
Sonic naurahti ja Tails lisäsi siihen.
- Sitä vartenhan ystävät ovat.
Knuckles pakotti jotain hymyn tapaista kasvoilleen ja sulki silmänsä, ei ollut helppoa hyväksyä apua... olihan hän sentään nokkasiili, viimeinen jos sopi lisätä ja hän oli jälleen kerran pettänyt kansansa antaen Mestari Smaragdin hajota. Mutta loppujen lopuksi avun pyytäminen ei ole osoitus heikkoudesta, vaan vahvuudesta ja Knuckles oli pitkästä aikaa kiitollinen että hänellä oli kuin olikin ystäviä.

Hitto... sehän oli pitkä luku... melkoinen suoritus vaikka itse sen sanonkin, saa taputtaa.

[Knuckles]

Luku 9. Paluu

Kirkas meteori kiisi kohti maapalloa jossain aurinkokunnan rajamailla, nämä eivät olleet kovin harvinaisia mutta tässä oli jotain erikoista... se putoaisi maahan tänään.
Sonic heräsi verstaalla ja käveli ulos haukotellen, hän pysähtyi ihmettelemään Knucklesia joka oli ilmeisesti noussut jo kauan sitten ja veteli par'aikaa leukoja läheisen puun oksalla.
- 498... 499... 500. Ok Knux, sarja täynnä. Voit lopettaa.
Sonic vitsaili ja Knuckles pudottautui maahan miltei äänettömästi.
- Oikeastaan se oli 550. jos saan oikaista.
Knuckles vitsaili takaisin ja Sonic alkoi nauraa.
- Ala tulla, muskeli. Amy on varmaan jo kokannut jotain aamiaista.
Sonic sanoi ja meni takaisin sisälle verstaaseen. Knuckles jäi vielä hetkeksi ulos ja katseli taivaalle ajatellen.
- *Syön jotain ja lähden heti etsimään palasia... saari on saatava takaisin taivaalle, keinolla millä hyvänsä!*
Knucklesin kädet puristuivat nyrkkiin ja hän laski katseensa maahan, jossa oli hänen oma varjonsa mutta sen viereen ilmestyi jonkun muunkin varjo jonka Knuckles tunnisti.
- Rouge the Bat... aiotko sinä lähteä kilpailemaan Mestari Smaragdin herruudesta taas kerran?
Knuckles kysyi kohottaen katsettaan, mutta ei katsonut Rougeen joka näytti muka syvästi loukatulta.
- Montako kertaa minun on sanottava sinulle että lopetan sen! Sinun pääsi näyttää olevan kovempaa kuin kallio jonka päällä seisot.
Rouge sanoi ristien kätensä ja imitoiden Knucklesille tyypillistä asentoa.
- Mitä sinä sitten haluat?
Knuckles kysyi ja kääntyi katsomaan Rougea joka asetti salkkunsa kivelle ja avasi sen.
- Tulin palauttamaan jotain sinulle kuuluvaa.
Rouge sanoi ja Knuckles aisti Mestari Smaragdin heikon energian. Rouge veti esiin kappaleen ja Knucklesin silmät levesivät ihmetyksestä, miksi Rouge toi sen hänelle kun hän olisi yhtä hyvin voinut pitää sen ja häipyä. Knuckles mietti hetken ja alkoi ojentaa kättään kohti palasta, mutta Rouge nosti sen ilmaan kuin kiusoitellakseen häntä hymyillen ivallisesti.
- A-a-aa, ennen kuin annan sen sinun on pyydettävä anteeksi äskeistä epäilyäsi.
Knuckles mietti hetken mitä sanoa, mutta hän tunsi Rougen jo sen verran hyvin tietääkseen että tämän oli saatava anteeksi pyyntönsä ennen kuin luovuttaisi palasen.
- ... Sori.
Knuckles sanoi lopulta hiljaisella äänellä sillä ei halunnut muiden kuulevan.
- Knuckles, tuo oli surkeinta mitä olen koskaan kuullut... pyydä niin kuin siellä terästasanteella muutama kuukausi sitten.
Rouge sanoi ja Knuckles alkoi muuttua punaiseksi häpeästä, mutta sulki silmänsä ja hammasta purren sanoi lopulta.
- Anteeksi... jos loukkasin sinua.
Rouge hymyili ja ojensi palasen Knucklesille.
- Noin, eikä sattunut yhtään.
Knuckles puristi kappaleen tiukasti nyrkkiinsä ja kääntyi kohti verstasta, otti pari askelta ja huomasi että Rouge ei aikonutkaan lähteä pois. Uteliasuudessaan Knuckles päätti kysyä häneltä.
- Etkö aiokaan lähteä nyt?
Rouge naurahti ja käveli Knucklesin vierelle vastaten.
- Ja antaisin uuden seikkailun mennä sivusuun... älä viitsi Knuckles, minä aion auttaa sinua sillä tiedän että tulet tarvitsemaan taitavaa aarteenmetsästäjää. Kuten minua.
Knuckles kääntyi katsomaan Rougea joka oli ojentanut kättään häntä kohti, hetken mietittyään Knuckles tarttui siihen ja he kättelivät sovinnon merkiksi.
- Viimeksi et voinut sietää sitä että pidin sinua kädestä.
Knuckles sanoi leikillään ja Rouge virnisti.
- Voin tottua tähän.
Sonic tuli ulos verstaasta ja aikoi hoputtaa Knucklesia sillä aamianen oli valmis, mutta huomattuaan Rougen hän pysähtyi ja kun näki Knucklesin kättelevän tätä hän huudahti.
- Tuokaa kamera! Tätä ette näe joka päivä!
Tails, Amy, Cream ja Cheese juoksivat ulos ja kun näkivät että Knuckles kätteli Rougea kaikki huokasit yhteen ääneen.
- Aawww, kuinka söpöä!
Knuckles hymähti ja kuiskasi Rougelle leikillään.
- Joskus minä todella vihaan tätä porukkaa.
Rouge hymyili ja kuiskasi takaisin.
- Tämä on vasta alkua, saatpa nähdä.
Ja he kävelivät verstaaseen ja aloittivat aamiaisen jolla aivan kuin juhlistettiin uuden seikkailun alkamista ja uuden ryhmän jäsenen saapumista.
Aamiasen jälkeen kumppanukset laittautuivat matkaan, Knuckles oli reilun 10 metrin päässä muista sillä hänellä oli jo kova kiire.
- Knux! Älä viitsi, minne sinulla on noin kova hoppu?
Sonic huusi Knucklesin perään ja kiihdytti vauhtiaan tavoittaen tämän hetkessä.
- Minulla ei ole aikaa odotella, luulisi sinun jo tietävän mitä se Smaragdi minulle merkitsee.
Knuckles murahti ja Sonic kohautti olkiaan sanoen.
- Otat tämän vähän turhan vakavasti, Knux. Eihän kukaan muu edes yritä etsiä kappaleita kuin me.
- Vannoin suojelevani sitä ja tämä on jo kolmas kerta kun se hajoaa.
Knuckles sanoi ja Sonic luovutti.
- Ok, ok... mutta sinä otat velvollisuutesi silti liian vakavasti.
Knuckles pysähtyi äkisti ja muut saavuttivat hänet ja Sonicin.
- Mikä nyt tuli? Älä vain sano että aiot motata minua taas, Knux.
Sonic sanoi sillä luuli suututtaneensa Knucklesin, joka ei ollut kovinkaan harvinaista. Mutta Knuckles katsoi taivaalle ja osoitti kirkasta läiskää taivaalla.
- Tuossa meteoriitissä on jotain erikoista, aistin… kaaos energiaa.
Sen sanottuaan Knuckles lähti juoksuun kohti meteoriittiä joka jysähti maahan jonnekin läheisen kukkulan taakse, Sonic kiihdytti juoksuun ohittaen Knucklesin. Sonic ennätti perille ennen Knucklesia joka saapui hetkeä myöhemmin ja pysähtyi suuren kraaterin reunalle.
- Onko tuolla alhaalla jotain?
Sonic kysyi ja Knuckles kääntyi katsomaan häntä sanoen
- Minä menen alas ottamaan siitä selvää.
Ja Knuckles alkoi laskeutua kohti kraaterin pohjaa. Puolimatkassa hän yhä aisti heikkoa kaaos energiaa joka muuttui yhä heikommaksi mitä lähemmäs pohjaa hän tuli.
- *Nyt en käsitä, energia heikkenee mitä lähemmäksi pohjaa tulen.*
Knuckles alkoi epäillä että mitä pohjalla sitten olikaan, sillä oli ainakin ollut kaaos smaragdi ja sen voima oli hiipumassa. Hän saavutti pohjan joka oli paksun usvan peitossa, hän käveli muutaman metrin kompastuen johonkin. Knuckles ponkaisi pystyyn ja katseli maata ympärillään, mutta ei nähnyt mitään. Sitten hän kumartui ja heilautti kättään ilmassa niin että usva hajaantui ilmavirtauksesta. Knucklesin silmät levisivät kun hän näki mitä usvan alla oli ja mihin hän oli kompastunut, kraaterin pohjalla makasi tajuttomana mutta elossa… Shadow the Hedgehog.
- Knuckles! Oletko yhä siellä!? Mitä siellä on!?
Sonicin ääni kantautui kraaterin pohjalle ja Knuckles vastasi.
- Et ikinä usko kuka täällä on!
Kuultuaan Knucklesin vastauksen Sonic alkoi tähystellä pohjalle ja kun erotti ylös kiipeävän Knucklesin ja tumman hahmon jota tämä kantoi, hän alkoi aavistella jotain mikä kaiken älyn ja järjen mukaan oli mahdotonta.
- Ei… ei se voi olla…
Sonic änkytti ja lähti laskettelemaan seinämää alas, hän olisi ohittanut Knucklesin ellei tämä olisi tarttunut häneen kiinni.
- Sehän on… Shadow.
Sonic sanoi ihmeissään ja Knuckles nyökkäsi.
- Häntä on varmasti ympäröinyt kaaos energia, sillä ei hän muuten tänne asti olisi selvinnyt ARKilta. Se selittää myös miksi aistin sen.
Toverukset kiipesivät ylös kraaterista ja kaikki kerääntyivät heidän ympärilleen. Rouge katsoi Shadowia suu auki ja sopersi.
- Mutta… kuinka? Kuinka Shadow voi olla hengissä?
Tails, omaten ryhmän älykkäimmän pään, loikkasi alas Cyclonesta ja alkoi luennoida.
- Shadow ja Sonic olivat super muodoissaan taistellessaan Bioliskoa vastaan. Kun Shadow väsähti ja alkoi lipua avaruuteen, häneen täytyi jäädä pieni määrä kaaos energiaa joka piti hänet hengissä ilmattomassa ja kylmässä tyhjiössä… mutta sitä en ymmärrä miten hän päätyi takaisin maahan.
Sonic keskeytti Tailsin sanoen.
- Anna olla Tails. Shadow on vietävä lepäämään, mutta kuka meistä siihen pystyy?
Kaikki kääntyivät katsomaan Knucklesia joka vilkuili heitä kaikkia vuoronperään ja ärjäisi lopulta.
- EN IKINÄ!!! MINULLA EI OLE AIKAA HUOLEHTIA VANHOISTA LIITTOLAISISTA JUURI NYT! SITÄ PAITSMMMMFFFH…
Rouge puristi kätensä Knucklesin suun eteen vaientaaksen hänet ja kun tämä rauhoittui Rouge ehdotti.
- Tails, sinulla on tuo vempeleesi… mikäs se nyt taas olikaan…?
- Cyclone, alun perin Tornado, jota muokkasin…
Tails aloitti mutta Rouge keskeytti tämän esittelyn lyhyeen.
- Aivan! Cyclone, pistämme Shadowin kyytiin ja te kolme saatte viedä hänet verstaallesi ja hoidatte hänet kuntoon.
Rouge käski tarkoittaen Tailsia, Amyä sekä Creamia ja Cheesea. Knuckles ihmetteli Rougen johtajan omaisia elkeitä, aivan kuin hänellä olisi valmis suunnitelma. Kun puolet ryhmästä oli viemässä Shadowia verstaalle, Knuckles kääntyi Sonicin puoleen sanoen.
- Mene… tiedän että haluat olla paikalla kun Shadow herää, teistä tuli sen verran hyvät ystävät siellä ylhäällä.
Sonic kääntyi katsomaan ystäväänsä ja kysyi.
- Tarkoitatko että et välttämättä tarvitse apuani nyt?
Knuckles nyökkäsi ja Sonic jouksi Tailsin ja muut kiinni hetkessä. Knuckles kääntyi jatkamaan omaa matkaansa mutta miltei törmäsi Rougeen joka seisoi aivan hänen edessään.
- Ai niin… miltei unohdin sinut.
Knuckles sanoi ja Rouge hymähti kuin täysin tyytyväisenä.
- Saammekin sitten etsiä palasia kahdestaan jonkin aikaa. Ettet vain olisi suunnitellut tätä etukäteen.
Knucklesin poskipäät helahtivat punaisiksi ja hän nurisi jotain itsekseen niin matalalla äänellä ettei edes Rouge saanut sanoista selvää. He olivat molemmat kokeneita aarteenmetsästäjiä ja lähtivät kävelemään kohti vuoria, joilla arvelivat ensimmäisten palasten olevan.

[Knuckles]

Luku 10. Nackin toinen mahdollisuus

GUN tukikohta... Kenraalin toimisto...
- Tässäkö kaikki!? Neljä eriväristä jalokiveä jotka ovat hyödyllisiä korkeintaan jonkun kultasepän liikkeessä!
Kenraali ärjyi ja Nack yritti saada sanaa väliin tuloksetta, sillä kenraali katkaisi hänet aina lyhyeen.
- Sietäisit joutua kuulustelu huoneeseen! Et edes tuonut tätä Knucklesia kuten oli tarkoitus! Oletko sinä ammattilainen vai pelkkä amatööri!
"Amatööri" oli jotain mitä Nack ei voinut sietää... raivoissaan hän päätti pistää kenraalille luun kurkkuun ja korotti ääntään.
- Jos malttaisitte antaa minun selittää! Sir, Knuckles on kyvykäs ja hän omaa paljon silkkaa raakaa voimaa ja kestävyyttä. Ei häntä noin vain pyydystetä. Ja lisäksi nämä hyödyttömät eriväriset jalokivet ovat mahtavia voiman lähteitä, olen nähnyt niitä ennenkin.
Kenraali rauhoittui ja alkoi osoittaa kiinnostuksen merkkejä, viitaten Nackiä jatkamaan hän nojasi tuoliinsa sauhutellen sikariaan. Nack veti henkeä ja raportoi.
- Sir, onnistuin vaurioittamaan Mestari Smaragdia niin pahoin ette se hajosi kappaleiksi, jotka sitten sinkoutuivat erilleen ja ovat nyt jossain ympäri maailmaa. Lisäksi Knuckles on ajettu liikkeelle ja hän etsii nyt kappaleita, luultavasti hänellä on apunaan Sonic the Hedgehog...
Kuullessaan Sonicin nimen mainittavan Kenraali keskeytti Nackin ja kaivoi esiin sanomalehden reilun puolenvuoden takaa jossa oli juttu maailman pelastaneista sankareista.
- Sonic the Hedgehog... se maailman kuulu seikkailija ja sankari... hmm, Knuckles on siis hänen ystävänsä...
- Jos saan huomauttaa niin olen tietoinen tästä.
Nack tökkäsi väliin ja kenraali viittasi häntä jatkamaan.
- Jos saan neuvoa, niin teidän pitäisi lähettää miehiä jäljittämään kappaleita. Mutta jättäkää Knuckles ja tämä... Rouge, minun huolekseni.
Kenraali nyökkäsi ja heitti lehden pöydälle Nackin eteen sanoen.
- Tuo Sonic myös, niin palkkiosi tuplaantuu.
Nack laski pikaisesti päässään sillä rahasummat ynnääntyivät ja moninkertaistuivat siellä lähes välittömästi.
- Eli saisin siis 400.000 krediittiä jos tuon teille Knucklesin, Rougen ja Sonicin. Ymmärsinkö oikein.
Kenraali nyökkäsi ja Nack virnisti tyytyväisenä.
- Mutta katsokin ettet tyri tällä kertaa.
Kenraali huomautti vielä Nackin perään kun tämä poistui toimistosta. Kääntyen katsomaan smaragdeja jotka Nack oli jättänyt hänelle, kenraali ajatteli.
- *Jos nämä jalokivet ovat niin voimakkaita kuin tämä palkkasoturi väittää, niin niistähän pitää tehdä aseita.* Hmmhmmhmm.
Kenraali naureskeli tyytyväisenä ja tumppasi sikarinsa. Hetkeä myöhemmin GUNin tiedemiehet ja asesepät veivät neljä Kaaos Smaragdia mennessään analysoitaviksi ja muutettaviksi tuhovoimaisiksi aseiksi.